You are viewing thestrawberry

Tired of ads? Upgrade to paid account and never see ads again!
you're everything, you're everything I'm not [entries|archive|friends|userinfo]
I'm anything, I'm anyone you want

[ userinfo | livejournal userinfo ]
[ archive | journal archive ]

this is not about love [Jun. 22nd, 2009|09:10 pm]
I'm anything, I'm anyone you want
En muista, milloin törmäsin Twilight-ilmiöön ensimmäistä kertaa; joskus viime vuonna kai. Se alkoi tulla vastaan netissä ja pari kaverianikin hurahti, mutta itselläni oli siitä lähinnä negatiivisia mielikuvia, jotka mielelläni ilmaisin tarpeen tullen. Eräs ystäväni ei kuitenkaan hyväksynyt sitä, että halveksin koko kirjasarjaa lukematta osaakaan, joten ilmeisesti korjatakseen tilanteen hän antoi minulle sen ensimmäisen osan valmistujaislahjaksi. Sain sen tänään luettua, ja olen nyt valmis tunnustamaan olleeni väärässä.

Se oli näet järkyttävän paljon huonompi kuin mitä olin luullut. Ennen kirjan lukemista minulla oli vielä jonkinlaista ymmärrystä Meyerin lukijakuntaa kohtaan, mutta ei enää. Olin kuvitellut, että se olisi edes jollain tasolla viihdyttävä, kun kerran jotkut omistakin kavereistani olivat sarjaa lukeneet, mutta ei. Jos olisin aloittanut lukemisen vapaaehtoisesti, olisin lopettanut parin ensimmäisen sivun jälkeen; Houkutus on niin huonosti kirjoitettu, että sitä on tuskallista lukea. Rakenteeltaan se on armottoman tylsä; ensimmäiset 300 sivua toistaa kaavaa Bella menee kouluun, Bella on koulussa, Bella tulee kotiin. Meyer on ilmeisesti ammentanut sisäistä teiniään, koska teksti tosiaan on kuin korkeintaan sen 17-vuotiaan kynästä (17-vuotiaan, joka henkinen kehitys on pari vuotta jäljessä).

Kirjahan kertoo siis siitä, että Edward Cullen on maailman komein poika ikinä. Hyvännäköisyyden ruumiillistuma. Parempi kuin kreikkalainen patsas. Se on niin kaunis, sillä on taivaalliset kasvot, silmät jotka on vuoroin yönmustat ja kullanruskeat ja toffeenväriset jne. Ihana vino hymy, joka häikäisee ja lumoaa. Lihaksia. Sileä, vaalea, täydellinen iho. Siis komein ikinä koskaan koko maailmassa. Siis niinku niin hottis. Ymmärsikö kaikki nyt varmasti, että Edward on ihan sika hyvännäköinen? Eikö? Ei se mitään, koska se sanotaan kyllä uudestaan. "Samassa Edward kääntyi kopea hymy huulillaan, ja minä olin henkäistä ääneen. Hänen hihaton valkoinen paitansa oli rinnasta auki, niin että sileä valkoinen iho näkyi paljaana kaulasta aina marmorinvalkeaan rintakehään, jonka täydelliset lihakset eivät jääneet enää arvailujen varaan. Hän oli liian täydellinen, minä tajusin, ja epätoivo viilsi sisintäni. Tuo jumalainen olento ei voinut olla minua varten. -- Yritin parhaani mukaan olla katselematta hänen virheetöntä olemustaan, mutta lipsahtelin tämän tästä. Joka kerta hänen kauneutensa viilsi sydäntäni ja täytti sen surulla." Ja se kimaltelee!

Toki aina välillä pitää puhua muustakin kuin Edwardin silmistä/hymystä/komeudesta; silloin voi kertoa esim. siitä, että Bella, sankarittaremme, ei ole vielä oppinut kävelemään eikä huolehtimaan itsestään ja on muuten ihan huono kaikessa liikunnassa ja etenkin mailapeleissä ja ilmeisesti se on kauhean suloista ja hellyyttävää, kun kerran kaikki koulun pojat on siihen ihastuneita. Ja sitten voi kuvailla muiden ihmisten hiuksia, sateista säätä ja sitä miten ah ihastunut pikku-Bella on isoon pahaan vampyyriin. Adjektiivien runsas käyttöhän on tunnetusti hyvää kirjoittamista!

Toinen iso asia, mikä sarjassa nyppii on se, miten se muka on joku romantiikan multihuipentuma. Elämää suurempi rakkaustarina, jollaisen jokainen pieni teinityttö haluaisi kokea oman Edwardinsa kanssa. Bella on silleen "ooh, shiny", ja Edward on silleen "ooh, lunch" ja sitten ne julistaa rakastavansa toisiaan koko loppuelämänsä ja vähän enemmänkin. Ja se on niin romanttista! Ai että! Ihan pistää miettimään, että koenkohan minä ikinä noin syvää yhteyttä toiseen ihmiseen/vampyyriin/mihinkään! En varmaan, kun eihän sellaista ole kuin kirjoissa. (Sen lisäksi niiden suhde on kaiken kaikkiaan hyvin epätasa-arvoinen ja epäterve, mutta ei siitä aiheesta enempää.)

Summa summarum: paska kirja, luultavasti tappaa aivosoluja; en käsitä, miten kukaan täysjärkinen voi pitää siitä. On huutava vääryys, että sellainen silsa saavuttaa maailmanlaajuista suosiota, kun on olemassa kirjoja, jotka sen oikeasti ansaitsisivat. Toisin sanottuna: lukekaa Hobbia.

Ja leffan sijaan kannattaa katsoa tämä.
Link11 comments|Post a comment

navigation
[ viewing | most recent entries ]