|
I'm anything, I'm anyone you want
|
|
|
| this is not about love |
[Jun. 22nd, 2009|09:10 pm] |
En muista, milloin törmäsin Twilight-ilmiöön ensimmäistä kertaa; joskus viime vuonna kai. Se alkoi tulla vastaan netissä ja pari kaverianikin hurahti, mutta itselläni oli siitä lähinnä negatiivisia mielikuvia, jotka mielelläni ilmaisin tarpeen tullen. Eräs ystäväni ei kuitenkaan hyväksynyt sitä, että halveksin koko kirjasarjaa lukematta osaakaan, joten ilmeisesti korjatakseen tilanteen hän antoi minulle sen ensimmäisen osan valmistujaislahjaksi. Sain sen tänään luettua, ja olen nyt valmis tunnustamaan olleeni väärässä.
Se oli näet järkyttävän paljon huonompi kuin mitä olin luullut. Ennen kirjan lukemista minulla oli vielä jonkinlaista ymmärrystä Meyerin lukijakuntaa kohtaan, mutta ei enää. Olin kuvitellut, että se olisi edes jollain tasolla viihdyttävä, kun kerran jotkut omistakin kavereistani olivat sarjaa lukeneet, mutta ei. Jos olisin aloittanut lukemisen vapaaehtoisesti, olisin lopettanut parin ensimmäisen sivun jälkeen; Houkutus on niin huonosti kirjoitettu, että sitä on tuskallista lukea. Rakenteeltaan se on armottoman tylsä; ensimmäiset 300 sivua toistaa kaavaa Bella menee kouluun, Bella on koulussa, Bella tulee kotiin. Meyer on ilmeisesti ammentanut sisäistä teiniään, koska teksti tosiaan on kuin korkeintaan sen 17-vuotiaan kynästä (17-vuotiaan, joka henkinen kehitys on pari vuotta jäljessä).
Kirjahan kertoo siis siitä, että Edward Cullen on maailman komein poika ikinä. Hyvännäköisyyden ruumiillistuma. Parempi kuin kreikkalainen patsas. Se on niin kaunis, sillä on taivaalliset kasvot, silmät jotka on vuoroin yönmustat ja kullanruskeat ja toffeenväriset jne. Ihana vino hymy, joka häikäisee ja lumoaa. Lihaksia. Sileä, vaalea, täydellinen iho. Siis komein ikinä koskaan koko maailmassa. Siis niinku niin hottis. Ymmärsikö kaikki nyt varmasti, että Edward on ihan sika hyvännäköinen? Eikö? Ei se mitään, koska se sanotaan kyllä uudestaan. "Samassa Edward kääntyi kopea hymy huulillaan, ja minä olin henkäistä ääneen. Hänen hihaton valkoinen paitansa oli rinnasta auki, niin että sileä valkoinen iho näkyi paljaana kaulasta aina marmorinvalkeaan rintakehään, jonka täydelliset lihakset eivät jääneet enää arvailujen varaan. Hän oli liian täydellinen, minä tajusin, ja epätoivo viilsi sisintäni. Tuo jumalainen olento ei voinut olla minua varten. -- Yritin parhaani mukaan olla katselematta hänen virheetöntä olemustaan, mutta lipsahtelin tämän tästä. Joka kerta hänen kauneutensa viilsi sydäntäni ja täytti sen surulla." Ja se kimaltelee!
Toki aina välillä pitää puhua muustakin kuin Edwardin silmistä/hymystä/komeudesta; silloin voi kertoa esim. siitä, että Bella, sankarittaremme, ei ole vielä oppinut kävelemään eikä huolehtimaan itsestään ja on muuten ihan huono kaikessa liikunnassa ja etenkin mailapeleissä ja ilmeisesti se on kauhean suloista ja hellyyttävää, kun kerran kaikki koulun pojat on siihen ihastuneita. Ja sitten voi kuvailla muiden ihmisten hiuksia, sateista säätä ja sitä miten ah ihastunut pikku-Bella on isoon pahaan vampyyriin. Adjektiivien runsas käyttöhän on tunnetusti hyvää kirjoittamista!
Toinen iso asia, mikä sarjassa nyppii on se, miten se muka on joku romantiikan multihuipentuma. Elämää suurempi rakkaustarina, jollaisen jokainen pieni teinityttö haluaisi kokea oman Edwardinsa kanssa. Bella on silleen "ooh, shiny", ja Edward on silleen "ooh, lunch" ja sitten ne julistaa rakastavansa toisiaan koko loppuelämänsä ja vähän enemmänkin. Ja se on niin romanttista! Ai että! Ihan pistää miettimään, että koenkohan minä ikinä noin syvää yhteyttä toiseen ihmiseen/vampyyriin/mihinkään! En varmaan, kun eihän sellaista ole kuin kirjoissa. (Sen lisäksi niiden suhde on kaiken kaikkiaan hyvin epätasa-arvoinen ja epäterve, mutta ei siitä aiheesta enempää.)
Summa summarum: paska kirja, luultavasti tappaa aivosoluja; en käsitä, miten kukaan täysjärkinen voi pitää siitä. On huutava vääryys, että sellainen silsa saavuttaa maailmanlaajuista suosiota, kun on olemassa kirjoja, jotka sen oikeasti ansaitsisivat. Toisin sanottuna: lukekaa Hobbia.
Ja leffan sijaan kannattaa katsoa tämä. |
|
|
| et taida pitää musta ollenkaan |
[Jun. 13th, 2009|07:45 pm] |
| [ | Current Music |
| | Nick Cave: Song for Jesse | ] |
Aloitetaan siitä tärkeimmästä; Teho-osasto loppui. Onhan sarjoja loppunut ennenkin, mutta Tehistä aloin katsomaan joskus ala-asteikäisenä, minkä jälkeen katsoin uskollisesti miltei jokaisen jakson ja fanitinkin suht ahkerasti. Ja nyt se on loppu? Outo ajatus. (Etenkin kun katsoin just pari jaksoa neloskautta dvd:ltä.)
Muuta tapahtunutta: valmistuin koulusta, olen nyt siis jollain tasolla valmis harjoittamaan ammattia. Leivoin, juhlin, sain lahjoja. Töitä en ole saanut, johtuen suurimmaksi osaksi siitä, etten ole hakenut (koska ei ole huvittanut). Aikuistumista ei siis havaittavissa.
Se yksi on taas Suomessa. Parisuhde on kummallinen ja kieroutunut asia; miten on mahdollista olla toisaalta niin ärsyttävä ja toisaalta niin ihana? |
|
|
| tämä kartalla pieni musta pilkku herää horroksestaan |
[May. 17th, 2009|10:51 pm] |
| [ | Current Music |
| | Snow Patrol: Play me like your own hand | ] |
If you want to play too, just leave a comment on this post and I'll give you a band. Don't worry, I'll make it one you know and love. You put your ten favorite songs by that band on your lj and challenge others to do the same.
![[info]](http://l-stat.livejournal.com/img/userinfo.gif) kuuraa antoi mulle Snow Patrolin.
1. Set The Fire To The Third Bar (Anteeksi, olen ilmiselvä.)
2. Chasing Cars
3. Run
4. You Could Be Happy
5. Make This Go On Forever
6. One Night Is Not Enough
7. Signal Fire
8. I Am An Astronaut
9. Chocolate
10. The Planets Bend Between Us
Musiikki on ihastuttanut viime aikoina muutenkin; sitä ei uskoisi, kuinka paljon aikaa voi käyttää Spotifyn tutkimiseen. Ja se löytämisen ilo! Hyvää musiikkia on niin paljon! On vanhaa ja uutta ja unohtunutta ja tekis mieli kuunnella jotain ja kaikkea yhtä aikaa. Ja silti en pääse eroon tavastani jäädä jumittamaan joitain tiettyjä samoja biisejä! Mutta Spotify, se on niin paras. Tämänkin lyhyen tekstin kirjoittaminen on keskeytynyt monesti, koska olen etsinyt ja löytänyt, mm. pianotribuutteja Paramorelle.
Tykkään myös pyörästäni, joka on vihdoin huollettu ja ajettavissa. Ja keväästä, Teho-osastosta (viimeisestä kaudesta ja niistä vanhoista, joita katson dvd:ltä), suklaasta ja siitä, että se yksi on kohta taas täällä. (Lisäksi on asioita, jotka ahdistaa, mutta ei puututa niihin nyt, ne on niitä samoja vanhoja.)
I can't do everything but I'd do anything for you
Can't do anything except be in love with you |
|
|
| olen niin, niin surkea ja säälittäväkin |
[Apr. 21st, 2009|10:14 pm] |
| [ | Current Music |
| | Egotrippi: Ajatus | ] |
Minun piti tänään kirjoittaa tänne siitä, että jonotin tänään ilmaista jäätelöä ja totesin taas kerran, että mm. siinä rehelliset ja reilut ihmiset saa aina kärsiä ja se on niin väärin ja etuilevat pikkunilkit pitäisi kieltää lailla (tai ainakin oikeuden pitäisi tapahtua ja niiden ei pitäisi saada jäätelöä jota ne ei selkeästikään ole ansainnut), mutta en nyt sitten ehtinyt. Kun tuli niin kiire olla aikuinen ja soittaa ihmisille ja kirjoittaa hakemuksia, että moi mä olen tosi kunnollinen ja tunnollinen, antakaa mulle asunto/töitä. Pitäisi päivittää cv ja jään miettimään, että laittaako ja mihin laittaa työssäoppiset, jotka ovat kyllä työkokemusta ja työtä muttei sitten kumminkaan ja jumin ja että minä inhoan tätä. Joten lusmuan, ja kirjoitan tätä samaa valitusvirttä viidettäsataa kertaa, ettei varmasti jää keneltäkään kuulematta, kuinka huono minä olen kantamaan vastuun itsestäni.
Olen yksin ja ahdistunut. Mutta näin sen on kai mentävä.
Jäätelö oli muuten hyvää.
Siis mitä, eikö tuo cv ole itse kirjoittanut itseään sillä aikaa, kun minä teen muuta? Maailmassa on virhe! |
|
|
| your soft skin is weeping, a joy you can't keep in |
[Apr. 3rd, 2009|01:11 am] |
Saatte positiivissävytteisen kirjoituksen sijaan niskaanne siirappia ja yltiöpositiivisuutta. Pyydän anteeksi.
Mutta olen juuri nyt ihan valtavan onnellinen. Syyt ovat moninaiset.
Jesse tuli lauantaina lomalle kahdeksi viikoksi. Oletettavasti se, miksi tämä tekee minut onnelliseksi, ei tarvitse kauheasti tarkennusta ja jätän yksityiskohdat kertomatta. Mutta kumminkin: lusikka on maailman paras paikka ja herääminen aamuisin aiheuttaa vitutuksen sijaan sellaisen mmmmh-nyt-kaikki-on-hyvin-tunteen.
Meillä oli koulussa kaksi näyttöä, ja sain niistä puhtaat, kirkkaat ja tahrattomat vitoset. Tein Finding Nemo -kakun, jota opettajani kehui tosi paljon ja johon itsekin olin tyytyväinen. Myöhemmin kyseinen kakku kirvoitti eräältä kaveriltani myös "parasta kakkua mitä olen syönyt" -kommentin, jonka olen kuullut muuten yllättävän usein. Hei, minä osaan jotain!
Työssäoppiminen alkoi, olen paikassa, jonne oikeasti halusin tosi paljon ja joka vaikuttaa kaikin puolin lupaavalta. Ja siellä on niin siistiä! Sisäinen keittiönatsini huutaa hallelujaa. Koulua on muutenkin enää tosi vähän jäljellä.
Voitin viikko-pari sitten lipun Egotripin keikalle, Kosketuksessa-ohjelman nauhoituksiin Akun tehtaalle, minne pääsi siis 100 ihmistä. Sen piti olla viime torstaina, mutta Knipi oli kipeä ja se siirtyi tälle torstaille. Käväisin siis Ylöjärvellä tänään (tai oikeastaan eilen, nythän on jo perjantai), ja en voi tarpeeksi painottaa kuinka ihana ilta se oli. Nauroin ja hymyilin kasvolihakseni kipeiksi, ne oli niin hyviä, niin hauskoja, niin iloisia ja onnellisia ja niin parhaita. Ja ne soitti Hei pienen, kun pyysin. Oleellista tuossa edellisessä lauseessahan oli siis: "ne soitti Hei pienen" ja "kun pyysin". Sanat ei riitä; oli niin parasta.
Lisäksi Housen kolmas tuotantokausi löytyy vihdoin dvd-hyllystäni, hiukseni ovat punaiset, me mennään Jessen kanssa käymään Lontoossa ja nähdään siellä FotR -sinfonia ja Howard Shore, ja muutenkin elämä on kivaa ja maailma on hyvä paikka ja olen onnellinen. |
|
|
| on tässä ollut ihan tarpeeksi aikaa |
[Mar. 16th, 2009|07:02 pm] |
| [ | Current Music |
| | Matti Johannes Koivu: Kohtaus | ] |
Kai sitä vois taas valittaa, koska muutenhan voisin käyttää tämän ajan hyödyllisesti täyttämällä työhakemusta. Saatan ehkä hieman toistaa itseäni, mutta minä inhoan työnhakemista, olen huono siinä ja lisäksi mua ei yhtään huvita. Epäilen vahvasti, että tämä johtuu niistä kaikista kesistä, jolloin jouduin töihin vähemmän vapaaehtoisesti ihan ilman hakemista. Ei tämä ole laiskuutta, vaan itsesuojeluvaistoa! Tai sitten mua ei vaan huvita kirjoittaa teennäistä kukkua itsestäni yhtään kellekään.
Siis minähän olen todella hyvä työntekijä. Ahkera ja tunnollinen enkä miltei ikinä myöhässä, paitsi sen kerran vuodessa kun nukun pommiin. En lusmua, vaan teen oman osuuteni töistä ja joskus vähän enemmänkin. Noudatan ohjeita mutta osaan ajatella myös itse. Olen mukava ja hauska, tulen toimeen muiden ihmisten kanssa ja toimin hyvin ryhmässä; saatan olla joskus tiukka (mikä saattaa olla tulkittavissa vittumaisuudeksi), mutta aina aiheesta. Olen rehellinen ja oikeudenmukainen ja kaikin puolin ihana; ihannetyöntekijä mihin tahansa firmaan. Olen tehnyt töitä palkattakin! Ottakaa siis hei mut, ette tule katumaan! Minut löytää täältä kotoa, tarjouksia otetaan vastaan.
Olen myös hirveän taitava, siitä näytettä seuraavaksi.
( Kuvitteellisen yrityksen konkreettisia tuotteita. )
Vielä joku päivä kirjoitan tänne jotain positiivista, lupaan sen. |
|
|
| vaivannut oot mua, hereillä pitänyt ja kiusaa tehnyt vain |
[Mar. 12th, 2009|06:21 pm] |
Vitun paska päivä. Olen tällä viikolla herännyt joka vitun aamu siihen vitun lumiauraan, joka aurailee siinä ikkunani alla varmaan ihan vaan siitä ilosta, että voi herättää minut kuudelta aamulla. Yksi tai kaksi aamua ehkä vielä menisi, mutta tämä aamu oli liikaa ja olen koko päivän ollut niin vitun kiukkuinen ettei mitään rajaa.
Mikään ei suju. Näin pahaa unta, ihmiset on idiootteja ja kakkupohjat oli huonot ja kengät meni rikki. En ole vieläkään hakenut töitä, koska olen virallisestikin huonoin työnhakija ikinä. Asuminen on kallista ja tulevaisuus epävarmaa, Warrick kuoli, koko ajan kalvaa kamala ikävä ja minä haluaisin syödä vain suklaata, vaikka yritän vähän vähentää, jotta sopisin mekkooni nätimmin.
Kiukuttaa, kiukuttaa. Maailma on paska paikka ja en jaksa olla yksin ja aikuinen, haluan syliin ja nukkua lusikassa niin pitkään kuin huvittaa. |
|
|
| ja viikko, se vierähtää hitaasti |
[Feb. 10th, 2009|04:47 pm] |
| [ | Current Music |
| | Juha Tapio: Kaksi puuta | ] |
Mitähän jännää sitä kertoisi? Olin bongattavissa telkkarista eilen, kun Teema vihdoin esitti Egotripin Ilta sirkuksessa -keikan. Näytin yllättävän rauhalliselta; olisikohan kameran läsnäolo häirinnyt fanittamistani? Mutta ah, Egotrippi. On ne vaan niin hyviä! Egoilemaan pääsee onneksi taas ensi kuussa, saa liittyä seuraan jos kiinnostaa. (Ja jos haluatte nähdä minut sirkuskeikalla, se on mahdollista vielä nyt sunnuntaina klo 23.55.)
Sain opinnäytetyöni tehtyä, vaikka tekstiosuutta väkersinkin vielä viimeisenä yönä kahden aikaan. Koska käytin työhön aikaani ja sydänvertani, haluan esitellä sen teille mahdollisille ei-facebookkaajillekin.
( Men-nään! )
Tällä hetkellä koulussa kehittelemme omaa kuvitteellista yritystä (siis ihan kurssia varten), mikä on ihan jännää sekin; kun kaksi vanhaa kontulaista alkaa suunnitella, siitä voi syntyä vain nerokkuutta. Smaug-kakkua enemmän ajatuksissa on tosin tuleva sunnuntai, kun lähden käymään Briteissä.
Lomaviikko saa luvan vierähtää yhtä hitaasti kuin tämä sitä edeltäväkin. |
|
|
| et voi odottaa että sulle tuodaan kaikki valmiina |
[Jan. 27th, 2009|07:31 pm] |
| [ | Current Music |
| | Zen Café: Laiska, tyhmä ja saamaton | ] |
Tammikuuni on kulunut lähinnä opinnäytetyön parissa. Nyt homma alkaa olla loppusuoralla, mutta ahdistus kasvaa; siitä on niin pitkä aika, kun on viimeksi joutunut minkäänlaisia suurempia koulutöitä kirjoittamaan, että taitoni ovat rapistuneet olemattomiin. Ei huvita, en halua, en osaa, onko ihan pakko? Miten voikin kirjoittaminen olla näin kankeaa, minunhan piti olla tässä hyvä!
Kunhan tämä on ohi ja alta pois, joudun kohtaamaan sen julman tosiasian, että nyt pitäisi aikuistua. Valmistun keväällä, olen köyhä ja HOAS potkii minut kesän loputtua ulos. On pakko löytää töitä ja uusi asunto, vaikka inhoan hakemista yli kaiken. Tietyllä tapaa on surullista tajuta olevansa laiska paska, mutta ei niin surullista, että lakkaisin toivomasta helppojen ja valmiiden ratkaisujen tippuvan eteeni suoraan taivaasta. Tulevaisuus on ihan liian auki, en ole valmis, antakaa lisää aikaa!
Ahdistaa, ahdistaa, ei minusta ole aikuiseksi. |
|
|
| for the times they are a-changin' |
[Jan. 15th, 2009|10:09 pm] |
|
Teho-osaston viimeinen kausi alkoi tänään, ja itkin koko ensimmäisen jakson läpeensä. On hirveän raskasta luopua ihmisistä, oli ne sitten kuinka fiktiivisiä tahansa. |
|
|
| pata kiehuu, kohta sitä saa |
[Jan. 11th, 2009|12:21 am] |
| [ | Current Music |
| | Fiona Apple: Paper Bag | ] |
Se on täällä! Ei kannata kysyä, miksi jaksan mainostaa tätä; johtuu varmaan siitä valtavasta taiteellisesta panostuksesta mikä siihen omalta osaltani meni.
Noin niin kuin muuten: hei ja hyvää uutta vuotta.
Tein sen 2008-meemin vähän liian ajoissa; siitä ensimmäisestä kohdasta (mitä uutta tein kyseisenä vuonna) jäi puuttumaan: Olin oikeasti liian humalassa ja podin seuraavana päivänä krapulaa (mutta haluaisin korostaa, etten oksentanut missään vaiheessa). On kuulemma lapsellista syyttää muita, mutta oikeasti! Se en ollut minä! En olisi juonut mitään, jos minulle ei olisi tarjottu! Suoraan käteen laitettu lasi!
Nyt poden lähinnä ikävää ja sekin on välillä vähän taka-alalla, kun pitäisi saada opinnäytetyö tehtyä parin seuraavan viikon aikana. Jos ei hetkittäistä ahdistusta ja epätoivoa oteta lukuun, olen suht optimistinen. Se on taas eri asia, olenko sitä vielä sitten, kun pitäisi tehdä itse tuote... |
|
|
| sillä nyt sitä tulee ja nyt sitä saa |
[Dec. 8th, 2008|07:47 pm] |
Se viime kertainen oli väärä hälytys; musiikkivideo tulee tänään, YLE:n Musiikki-tv:stä, joka alkaa tv2:lla klo 23.35. Jos ette halua valvoa, ohjelma tulee tänne klo 21 ja on nähtävissä ilmeisesti koko viikon.
Päivän muita uutisia: tein suklaakonvehteja koulussa ja kävin luovuttamassa verta. Ihan jees, siis. |
|
|
| kohta paukkuu ja rytisee |
[Nov. 28th, 2008|07:32 pm] |
Vähän edelliseen liittyen ja muutenkin:
Vastaa minulle tähän merkintään, niin kerron sinulle syitä, miksi pidän sinusta. Laita tämä sitten omaan journaliisi, ja levitä rakkautta.
Kannattaa muuten jo henkisesti varautua siihen, että se minun cateroima musiikkivideo näkyy toivottavasti ehkä mahdollisesti maanantaina telkkarista ja netitse YLE areenalla, ja jos ei nyt maanantaina, niin jonain toisena. Catering ei kyllä valitettavasti näy videolla, mutta siis, minun (& assareideni, olin niin johtavassa asemassa että minulla oli assareita) ruokkimia ihmisiä näkyy. Ja painoinhan minä savukoneen nappia joissain otoissa. Ja hommasin yhden extran, tosin aika vahingossa. Ja yritin olla häiritsemättä ohjaajaa, vaikka tilillä olikin kuukauden hellyysvaje. Mieletön panostus omalta osaltani siis. (Teki ne muutkin jotain.) |
|
|
| nyt kun särö on jo halkeema ja jää vain, jää vain lyijynraskas tunnelma |
[Nov. 27th, 2008|07:43 pm] |
En ole koskaan pitänyt Apulannasta, se on itse asiassa ollut aikoinaan yksi suurimmista inhokeistani. Sen lisäksi, että se ei musiikillisesti ole koskaan vedonnut minuun, yhdistän sen aina siihen aikaan, kun lapsuuteni paras ystävä ja minä kasvoimme eroon toisistamme.
Näin tämän kyseisen ihmisen tänään varmaan ensimmäistä kertaa yläasteen jälkeen, kun Facebook-yhteydenoton seurauksena menimme kahville. Kerrattiin viimeisen kuuden vuoden kuulumiset ja muisteltiin vähän vanhoja. Ei me "erottu" mitenkään riidoissa, eikä me oltu huonoissa väleissä; lähinnä, meillä ei ollut välejä. Se ennen niin vahva sidos toiseen vain lakkasi lopulta olemasta, kun me lakattiin yksilöinä olemasta sitä mitä ennen. Muistan, että se sattui, se hidas prosessi kun ystävyys katosi. Sen tiedosti, että toinen valuu kauemmas ja kauemmas, mutta mitään ei voinut tehdä, kun ei voinut muuttua samaan suuntaan.
Hän sanoi nyt olevansa siitä pahoillaan, ja toivoi, että voitaisiin jatkossa olla enemmän yhteyksissä. Ja olisihan se kivaa, mutta en tiedä, miten se toimisi. Miten jatketaan ystävyyssuhdetta, joka on ollut katkolla viimeiset 9 vuotta? Voiko sitä edes jatkaa, vai pitääkö aloittaa alusta? Onko meillä enää mitään yhteistä? Ehkä minä pyydän sitä joskus käymään. (Jos uskallan.)
Ilmeisesti tästä kaikesta on kumminkin jäänyt jotain traumoja, kun itku näistä pohdinnoista tuli. Etenkin, kun tuntuu, että vielä nykyäänkin sitä ajelehtii irronneena monestakin ihmisestä, vaikka kuinka käy mielessä, että pitäisi ottaa yhteyttä. Vaikka kuinka se olisikin luonnollista niin surettaa; silti en saa laitettua viestiä.
Hei, te tyypit olette minulle tärkeitä. |
|
|
| jää hyvästi harkintakyky ja käytöstavat |
[Nov. 24th, 2008|08:43 pm] |
Olen hyvä nukkumaan. Jessen kanssa parempi kuin yksin, mutta yksinkin olen hyvin lahjakas. Ei vaivaa myrskyt eikä mitkään.
Paitsi lumiaurat.
Helsinkiin saatiin vihdoin lunta, ja tänä aamuna siinä kuuden aikaan heräsin vähemmän onnellisena aura-auton ääneen. En ymmärrä miksi, miltei mikään muu ei häiritse uniani, paitsi se. Se ääni, kun se peruuttaa ja menee taas eteenpäin ja kääntää ja peruuttaa ja menee taas eteenpäin ja kiihdyttää ja hidastaa ja peruuttaa ja kääntää ja oi, jos sillä on vielä se peruutuspiippaus, niin sekös se vasta onnea onkin. Minä rakastan aamuyön uniani, ja niiden häiritseminen on pahinta, mitä voi tapahtua; päivä on auttamattomasti pilalla ennen kuin se on alkanutkaan. Neiti Perseeseen Ammuttu Karhua vituttaa niin, että veri ei kierrä. Kuten tänään. Ihanan unen sijaan haudoin päässäni murhaa, ja pystyin vain vaivoin estämään itseäni näyttämästä kansainvälistä käsimerkkiä kotiovella kohdatulle aura-autolle kuskeineen. Ja nyt ahdistaa ajatus, että jatkuuko tätä koko talven, koska ihan oikeasti, voin luvata: minä eikä kukaan seuralleni altistuva kestä, jos en saa nukkua.
Hnnnnngh. Veri ei kierrä. |
|
|
| kolme vuodenaikaa, syksyä 6 kuukautta |
[Nov. 17th, 2008|08:41 pm] |
Kaikkien iloksi, jätän toteamatta kuinka pitkän aikaa olen taas ollut kirjoittamatta ja yritän siirtyä suoraan asiaan, jota ei oikeastaan ole. Vakaa aikomukseni on kuitenkin saada tämä viesti julkaistuakin, toisin kuin ne kaikki edeltävät, joita olen kirjoittanut sellaisen kappaleen verran ja jättänyt sikseen.
Työssäoppiminen alkoi, olen eräässä konditoriassa keskustassa. Heti toisena päivänä jätin ranteeni tiskikoneen väliin, koska minä nyt olen vaan niin itsetuhoinen tyhmä. Selvisin säikähdyksellä ja mustelmilla, mutta vitutti aika rankasti. Vituttaa myös tietää, että olisin sittenkin päässyt paikkaan, johon oikeasti halusin (siis halusin, ihan hirveästi), jos en olisi yrittänyt olla reilu toista oppilasta kohtaan. Rehelliset ei selkeästikään peri maata, vaan menettää sitä.
Mitä muuta? Jesse oli kuun alussa viikonlopun Suomessa, tekemässä musavideota eräälle nousevalle bändille. Olin sen verran läheisyydenkipeä tyhmä, että lupauduin auttamaan kuvausten cateringissa. Vastuu cateringista kaatuikin kokonaan niskaani, mutta apulaisten avulla selvisin kumminkin, ja huhu kertoo, että oli paras catering ikinä. (Catering-tiimi kiistää aloittaneensa kyseisen huhun.)
Näin Quantum of Solacen yöensi-illassa, ja toisin kuin ilmeisesti suurin osa kriitikoista ja muista mielipiteensä ilmaisseista, tykkäsin siitä oikeastaan yhtä paljon kuin Casino Royalestakin, vaikken koekaan tarvetta vertailla niitä kahta keskenään. Ja hei, siellä yöensi-illassa oli miehiä puvuissa! Ei voi olla huono! Leffavuoteni sai tätä myöten arvosanan 10+, ja nyt voinkin alkaa jännää, saako WALL-E paras elokuva -ehdokkuuden vai ei. (Parempi ois saada.)
Viimeisenä: ostin valmistujaismekon! Se on ihana ja tosiaan, minähän valmistun keväällä, joten minulla oli miltei pätevä syy ostaa se. Sanoinko, että se on ihana? |
|
|
| minä se tässä tuijottelen, pientä tanssia pölyhiukkasten |
[Oct. 20th, 2008|06:53 pm] |
Tilannekatsaus: yhä hengissä. Täysissä sielun ja ruumiin voimissani en ole, flunssa iski joku viikko sitten eikä tahdo lähteä luotani pois. Verrattuna viime vuoteen saan ihan hyvin nukuttua; sen sijaan oikean ruuan syöminen ei vaan jotenkin huvita.
Siltä varalta, ettei se ollut sanomattakin selvää, todettakoon: Egotripin uusi levy on ihana. Erilainen kuin ehkä odotin, mutta ei mitenkään huonolla tavalla. Sitä paitsi on hassua, että Maailmanloppua odotellessa on valoisampi levy kuin Vielä koittaa uusi aika. Livenäkin olen päässyt kuuntelemaan levyn kolmesti, nimmarit on saatu ja pari sanaakin vaihdettu ilman sen suurempaa mannerlaattojen liikehdintää, vaikka toki yhä taannun aina pieneksi, ujoksi fanitytöksi aina kun en haluaisi. (Niin ja minut voi bongata eturivistä kun Ilta sirkuksessa tulee sitten joskus Yle Teemalta.) |
|
|
| löydä minut nyt |
[Oct. 4th, 2008|01:48 pm] |
| [ | Current Music |
| | Egotrippi: Suruisa | ] |
koiralla on hyvä olla
se loikoilee matolla
katsoo kuinka ikävästä
pian kuolen, ei se tästä
tylsää kun ei kukaan soita
leivän päällä ei oo oikeeta voita
tule tänne ja vähän äkkiä
tule tänne, tule tänne vähän äkkiä
Nyt kun en vietä kaikkea liikenevää aikaani sen yhden kanssa, sitä herää huomaamaan etten vietä sitä kenenkään muunkaan kanssa. Olenhan minä aina ollut vähän erakko, mutta olishan se kiva, jos muutkin kuin vieraat miehet metrossa/kirjastossa/rautatieasemalla haluaisi seuraani. Ne mormonipojat oli kyllä ihan mukavia, vaikkakin mormoneja. Ne ei sentään yrittäneet iskeä minua, eivätkä kuulemma käännyttääkään. Tosin on vähän vaikea uskoa olevani niin hurmaava persoona, että ne ihan muuten vaan kutsui mukaansa viettämään vapaailtaa vartin tuttavuuden jälkeen... (FYI, en mennyt.)
Ehkä minä sitten soitan jollekin jossakin. Tai vaihtoehtoisesti mökkihöperöidyn ja kuuntelen Maailmanloppua odotellessa puhki.
Jaksaispa pestä pyykkiä. Ja syödä muutakin kuin suklaata. |
|
|
| navigation |
| [ |
viewing |
| |
most recent entries |
] |
| [ |
go |
| |
earlier |
] |
| |
|
|
