|
I'm anything, I'm anyone you want
|
|
|
| a policeman knew my name |
[Oct. 22nd, 2009|01:55 am] |
Tänään loppui 8 vuotta kestänyt ihmissuhde; minun ja Gil Grissomin välinen. Grissomia se tuskin liikuttaa, etenkin kun se on täysin fiktiivinen hahmo TV-sarjassa, mutta minua harmittaa sitten sitäkin enemmän.
Olen katsonut C.S.I.:tä siitä lähtien, kun sitä alettiin Suomessa esittää vuonna 2001 ja koko tänä aikana minulta on jäänyt väliin jakso tai kaksi. Olen sillä tavalla vanhanaikainen, että katson sarjani yhä telkkarista (Poikkeuksena House, jonka ostan bokseina, koska se pitää katsoa Jessen kanssa. Neloskautta ja yhteistä aikaa odotellessa.), joten olen tapaillut Grissomia tiimeineen säännöllisesti keskiviikkoisin klo 21.00 kahdeksan vuoden ajan. Nyt kolme alkuperäistä on poissa ja yksi niistä on Grissom, joka on ollut kuitenkin sarjan sydän.
Toki alkuperäisten hahmojen lähtemisestä on selvitty ennenkin, ja C.S.I.:ssä on suurin osa vielä jäljellä, mutta olen silti epävarma siitä, mitä tästä nyt tulee. Onhan mulla vanhat kaudet... Enkä oikein usko, että jätän uusiakaan jaksoja katsomatta, se sarja on kuitenkin yhä vielä lemppareistani. (Mutta Grissom! Mun on vaikea uskoa, että se oikeasti jättäisi työtään.)
Ja nyt ajatukset harhailee, koska uusi Macbook kuulostaa ja näyttää toisaalta mielettömän hyvältä ja toisaalta, se ei kuitenkaan ole iBook. Ja siinä ei ole hiirinappia. Ei sillä, että olisin ostamassa uutta konetta; iBook elää ja voi hyvin ja on rakkaampi kuin olisi tervettä. Eikä mulla ole kyllä rahaakaan. Mutta toisaalta, sisäänrakennettu kamera ja Snow Leopard ja uusi kone, paljon tilaa... Ja sitten taas toisaalta, iBook, suuri rakkauteni. Sitä paitsi niissä uusissa Maceissa ei ole enää maailman söpöintä nukkumisvaloa (Kuten olen silloin aikoinani useampaan otteeseen maininnut: se näyttää siltä kuin se hengittää! Iiih!). Niin ja minulla ei ole rahaa. Eikä tarvetta. Mutta toisaalta, iih. Ehkä tämä on merkki siitä, että sitten jonain hyvin kaukaisena ja hyvin surullisena päivänä kun iBookista aika jättää, kykenen jatkamaan elämääni toisen Macin kanssa? (Tämä minun päivitykseni ei sitten ole merkki siitä, että tarvitsen hoitoa.) |
|
|
| sul on kaikki melankolian riemut, hyvää musaa ja lentäviä lauseita |
[Oct. 16th, 2009|12:35 am] |
| [ | Current Music |
| | Egotrippi: Ei se tästä | ] |
Olen ahdistunut. Työttömyys ahdistaa, töiden hakeminen ja hakemattomuus ahdistaa, ajatus työllistymisestä ahdistaa. Tunnen tekeväni väärin ja kuitenkaan en tarpeeksi; kuitenkin mun on liian helppo vaan olla. Ehkä olen oikeasti allerginen työlle, kuten isäni joskus asian ilmaisi. Ehkä mulla on joku identiteettikriisi. En tiedä, mutta ahdistaa. Luultavasti koska en tee mitään. Miksi en tee mitään? Koska olen laiska paska?
En sentään ole koditon. Sain muutettua, joskin tavarani asustivat hetken aikaa Espoossa odottaen, että uuden kodin vanha asukas muuttaa pois. Uusi koti on kiva, yksiö, ja kaksi kertaa isompi kuin edellinen pieni pesäni (maksaa myös kaksi-kolme kertaa enemmän kuin se, mikä muuten ahdistaa). Joinain hetkinä, kun täällä on täysin siistiä, olen itse asiassa jopa ahdistunut kaikesta tästä tilasta (ja siisteydestä), mikä kertoo kai siitä, että mun luonnollinen olotilani on kaaos ja ylimääräinen lattiatila tulee täyttää likaisilla vaatteilla, epämääräisillä papereilla ja muilla asioilla, jotka sattuu sopivasti sille tippumaan.
Se yksi taas lähti, mikä ei nyt suoranaisesti ahdista, enemmänkin raastaa ja riipii, mutta myös ahdistaa, välillisesti. Kävin lähdön jälkeisenä päivänä, eli perjantai-iltana, yksin leffassa. Salissa olin minä, joitain perheitä, ja vajaa 700 onnellista lähisuhteilijaa; sillä hetkellä teki mieli paeta, kovaa ja kauas. Leffa ei onneksi tilanteesta kärsinyt, vaan Up oli jopa parempi kuin odotin. (Toisaalta, niinhän Pixar aina. Niin käy kun on epäkriittinen pieni fanityttö.) Lisäksi pelkään mun sosiaalisen elämän puolesta; nyt kun asun yksin saatan pysyä koko päivän sisällä tapaamatta ketään, puhuen lähinnä ympäröivälle materialle ja fiktiivisille hahmoille telkkarissa (Olen ottanut dude-sanan aktiiviseen käyttöön, huolestuttavaa?). Ja niistäkin yksi jättää mut ensi viikolla!
Että sellaista, ja vähän jotain muutakin. Kuten joku saattoi ehkä rivien välistä lukea, välillä kevyesti ahdistaa, mutta asiat ei todennäköisesti ole niin huonosti kuin annan ymmärtää. Ja onhan mulla musiikkia. (Sinne saa laittaa lisää.) |
|
|
| nyt se tulee, se on maailmanloppu |
[Aug. 18th, 2009|12:39 am] |
Tulin taas promoamaan: se meidän viimetalvinen musavideo on päässyt Oulun musiikkivideofestivaaleille, ja nyt sitä pitäisi äänestää täällä. Kyseessä siis Black Light Discipline - Tides, numerolla 30, äänestys tapahtuu klikkaamalla numeroa. Vielä on lauantaihin asti aikaa!
Itselleni kuuluu lähinnä ahdistusta, koska uusi asunto on vielä löytymättä ja muuttaa pitäisi kuun loppuun mennessä. Jos näette jossain jonkun lohduttomasti ulisevan "musta tulee koditon", se olen todennäköisesti minä.
Ja viimeisenä pieni, säälittävä fanityttö -hetki. Istuttiin tänään Jessen kanssa Hakaniemenrannassa (minä itkemässä sitä että musta tulee koditon), kun satun katsomaan ylös juuri kun Egotripin Mikki kävelee ohitsemme. Hämmennyn, tajuan ja huudahdan Mikki! Mikki kääntyy, sanoo moi, ja jatkaa matkaa. |
|
|
| vain sinä huomaat sen |
[Jul. 31st, 2009|01:20 am] |
Comment "Words!" to this post, and I will give you five words, that remind me of you. Then make an entry to your blog explaining what those words mean to you.
![[info]](http://l-stat.livejournal.com/img/userinfo.gif) haavat antoi sanoja.
Fanityttöys: En ole pitkään aikaan kirjoittanut tähän blogiin juuri muuta kuin Piia fanittaa ja Piiaa vituttaa -tekstejä; ehkä vilpitön fanityttöys toimii vastapainona sarkastiselle ja vittumaiselle puolelleni. En harrasta juuri mitään, en ole kovin luova enkä ihana, siksi on hirveän helppoa pitää kritiikittömästi ihmisistä ja asioista jotka on. Kohteita mm. Egotrippi, Apple Pixar, Robin Hobb, Don Rosa, Teho-osasto, Tolkien ja noin miljoona muuta asiaa. Perusteluiksi riittää yleensä se on ihana.
Polvisukat: Paljaiden jalkojen jälkeen paras asuste hameiden kanssa käytettäväksi on polvisukat, etenkin raidalliset. Ja koska käytän lähinnä hameita, polvisukkailen ahkerasti. Jostain syystä ne myös herättävät tuntemattomien ihmisten huomion; kivat sukat on ehkä tavallisin kommentti, mutta eräs hieman humaloitunut mies metrossa oli sitä mieltä, että viattomat, valkoiset sukkani olivat pornot.
Kakku: En ole koskaan erityisemmin tykännyt perinteisistä täytekakuista syönnin kannalta; sen sijaan niiden täyttäminen ja koristelu on aina ollut kivaa. Kun itse saan tehdä ja valita, teen suklaakakkuja ja kuulemma hyviä sellaisia. Olen tosin itse hirveän kriittinen omien leipomusten suhteen, ja miltei aina tekoprosessiin sisältyy se vaihe, kun itken, etten osaa mitään; ei ne kaikki aina onnistu, mutta harva sitä huomaa. Kakut liittyvät toki oleellisesti myös vastahankittuun ammattiini.
Määrätietoisuus: Jossain toisessakin lj-meemissä joskus määrätietoisuus liitettiin minuun ja se oli jo silloin outoa. En koe itseäni määrätietoiseksi, oikeastaan päinvastoin; usein tuntuu siltä että haahuilen eteenpäin odottaen, että asiat järjestyisi itsestään. Toisaalta en hirveästi jahkaile päätöksiäni, silloin kun sellaisia pitäisi tehdä. Ehkä minulla on vielä mahdollisuus tulla määrätietoiseksi...
Parisuhde: Kaikesta huolimatta tai kaiken takia, parisuhde täyttää piakkoin neljä vuotta. En osaa kuvitella millaista elämä olisi tai millainen minä olisin ilman sitä, se nyt vaan on hirveän iso asia. Eniten kyse on kai siitä, että on olemassa se, jonka kanssa jakaa arki, pienet ja hölmöt jutut, isot ja tärkeät asiat, sänky, tunteet, kokemukset, paikat, pelot, kahdenkeskiset salaisuudet, elämä. Helppoa ei ole ollut, me olemme hirveän erilaisia, mutta tiedän silti: Jesse on minun vastakappaleeni. Vitun vaikea ja ärsyttävä sellainen tietenkin, ja mm. siksi rakastettavin ja rakkain. |
|
|
| antaa vituttaa vaan |
[Jul. 22nd, 2009|02:11 pm] |
Hnnngh. Kevyttä vitutusta ilmassa.
Olen suhteellisen rauhallinen ja ymmärtäväinen asiakas, niin ihan perusruokakaupassa kuin byrokratian rattaistoissakin. Ei haittaa asiakaspalvelijoiden huonot päivät, tekniset viat tai pitkät jonot. Ymmärrän, että terveyskeskuksilla ei ole tarpeeksi rahaa tai työntekijöitä, että lääkäriin pääsisi aina ja joka kerta, vaikka joskus epäilenkin, ettei Kontulan terveysasema vaan halua tavata minua. Kelaa kohtaan tunnen suorastaan lämpöä, johtuen suureksi osaksi siitä, että olin siellä töissä (Työetuihin kuului mm. hammashoito yksityisellä.), mutta myös siksi, ettei minulla ole koskaan ollut ongelmia Kelan kanssa.
Mutta sitten on työkkäri. Ilmoittauduin työttömäksi ja vein heti kesäkuun alussa todistukset valmistumisesta ja Subway-ajoistani, ja asioiden piti hoitua sillä. Joskus heinäkuun puolella katson netistä, että kappas, ovat antaneet siellä kielteisen lausunnon, "Hakijalla on edelleen voimassa työssäolovelvoite, hän ei ole ollut työssä tai työvoimakoulutuksessa 3 kuukautta 14.9.2006 lukien." Menen työkkäriin ihmettelemään että anteeksi, en ymmärrä tätä, olin Subwaylla puolitoista vuotta. Työkkärin täti ihmettelee myös, ottaa taas kopion työtodistuksesta, soittaa jonnekin ja asioiden pitäisi hoitua.
Tänään sain kielteisen päätöksen Kelalta, koska se helvetin työvoimapoliittinen lausunto on yhä väärin. Kävin taas työkkärissä, ottivat taas kopion työtodistuksesta ja asioiden pitäisi taas hoitua. Ja sitten kävin Kelalla, koska vaikka vika on työkkärin lausunnossa, päätöksestä pitää valittaa Kelalle. Ja minua vituttaa. Enkä vieläkään saa rahaa. |
|
|
| this is not about love |
[Jun. 22nd, 2009|09:10 pm] |
En muista, milloin törmäsin Twilight-ilmiöön ensimmäistä kertaa; joskus viime vuonna kai. Se alkoi tulla vastaan netissä ja pari kaverianikin hurahti, mutta itselläni oli siitä lähinnä negatiivisia mielikuvia, jotka mielelläni ilmaisin tarpeen tullen. Eräs ystäväni ei kuitenkaan hyväksynyt sitä, että halveksin koko kirjasarjaa lukematta osaakaan, joten ilmeisesti korjatakseen tilanteen hän antoi minulle sen ensimmäisen osan valmistujaislahjaksi. Sain sen tänään luettua, ja olen nyt valmis tunnustamaan olleeni väärässä.
Se oli näet järkyttävän paljon huonompi kuin mitä olin luullut. Ennen kirjan lukemista minulla oli vielä jonkinlaista ymmärrystä Meyerin lukijakuntaa kohtaan, mutta ei enää. Olin kuvitellut, että se olisi edes jollain tasolla viihdyttävä, kun kerran jotkut omistakin kavereistani olivat sarjaa lukeneet, mutta ei. Jos olisin aloittanut lukemisen vapaaehtoisesti, olisin lopettanut parin ensimmäisen sivun jälkeen; Houkutus on niin huonosti kirjoitettu, että sitä on tuskallista lukea. Rakenteeltaan se on armottoman tylsä; ensimmäiset 300 sivua toistaa kaavaa Bella menee kouluun, Bella on koulussa, Bella tulee kotiin. Meyer on ilmeisesti ammentanut sisäistä teiniään, koska teksti tosiaan on kuin korkeintaan sen 17-vuotiaan kynästä (17-vuotiaan, joka henkinen kehitys on pari vuotta jäljessä).
Kirjahan kertoo siis siitä, että Edward Cullen on maailman komein poika ikinä. Hyvännäköisyyden ruumiillistuma. Parempi kuin kreikkalainen patsas. Se on niin kaunis, sillä on taivaalliset kasvot, silmät jotka on vuoroin yönmustat ja kullanruskeat ja toffeenväriset jne. Ihana vino hymy, joka häikäisee ja lumoaa. Lihaksia. Sileä, vaalea, täydellinen iho. Siis komein ikinä koskaan koko maailmassa. Siis niinku niin hottis. Ymmärsikö kaikki nyt varmasti, että Edward on ihan sika hyvännäköinen? Eikö? Ei se mitään, koska se sanotaan kyllä uudestaan. "Samassa Edward kääntyi kopea hymy huulillaan, ja minä olin henkäistä ääneen. Hänen hihaton valkoinen paitansa oli rinnasta auki, niin että sileä valkoinen iho näkyi paljaana kaulasta aina marmorinvalkeaan rintakehään, jonka täydelliset lihakset eivät jääneet enää arvailujen varaan. Hän oli liian täydellinen, minä tajusin, ja epätoivo viilsi sisintäni. Tuo jumalainen olento ei voinut olla minua varten. -- Yritin parhaani mukaan olla katselematta hänen virheetöntä olemustaan, mutta lipsahtelin tämän tästä. Joka kerta hänen kauneutensa viilsi sydäntäni ja täytti sen surulla." Ja se kimaltelee!
Toki aina välillä pitää puhua muustakin kuin Edwardin silmistä/hymystä/komeudesta; silloin voi kertoa esim. siitä, että Bella, sankarittaremme, ei ole vielä oppinut kävelemään eikä huolehtimaan itsestään ja on muuten ihan huono kaikessa liikunnassa ja etenkin mailapeleissä ja ilmeisesti se on kauhean suloista ja hellyyttävää, kun kerran kaikki koulun pojat on siihen ihastuneita. Ja sitten voi kuvailla muiden ihmisten hiuksia, sateista säätä ja sitä miten ah ihastunut pikku-Bella on isoon pahaan vampyyriin. Adjektiivien runsas käyttöhän on tunnetusti hyvää kirjoittamista!
Toinen iso asia, mikä sarjassa nyppii on se, miten se muka on joku romantiikan multihuipentuma. Elämää suurempi rakkaustarina, jollaisen jokainen pieni teinityttö haluaisi kokea oman Edwardinsa kanssa. Bella on silleen "ooh, shiny", ja Edward on silleen "ooh, lunch" ja sitten ne julistaa rakastavansa toisiaan koko loppuelämänsä ja vähän enemmänkin. Ja se on niin romanttista! Ai että! Ihan pistää miettimään, että koenkohan minä ikinä noin syvää yhteyttä toiseen ihmiseen/vampyyriin/mihinkään! En varmaan, kun eihän sellaista ole kuin kirjoissa. (Sen lisäksi niiden suhde on kaiken kaikkiaan hyvin epätasa-arvoinen ja epäterve, mutta ei siitä aiheesta enempää.)
Summa summarum: paska kirja, luultavasti tappaa aivosoluja; en käsitä, miten kukaan täysjärkinen voi pitää siitä. On huutava vääryys, että sellainen silsa saavuttaa maailmanlaajuista suosiota, kun on olemassa kirjoja, jotka sen oikeasti ansaitsisivat. Toisin sanottuna: lukekaa Hobbia.
Ja leffan sijaan kannattaa katsoa tämä. |
|
|
| et taida pitää musta ollenkaan |
[Jun. 13th, 2009|07:45 pm] |
| [ | Current Music |
| | Nick Cave: Song for Jesse | ] |
Aloitetaan siitä tärkeimmästä; Teho-osasto loppui. Onhan sarjoja loppunut ennenkin, mutta Tehistä aloin katsomaan joskus ala-asteikäisenä, minkä jälkeen katsoin uskollisesti miltei jokaisen jakson ja fanitinkin suht ahkerasti. Ja nyt se on loppu? Outo ajatus. (Etenkin kun katsoin just pari jaksoa neloskautta dvd:ltä.)
Muuta tapahtunutta: valmistuin koulusta, olen nyt siis jollain tasolla valmis harjoittamaan ammattia. Leivoin, juhlin, sain lahjoja. Töitä en ole saanut, johtuen suurimmaksi osaksi siitä, etten ole hakenut (koska ei ole huvittanut). Aikuistumista ei siis havaittavissa.
Se yksi on taas Suomessa. Parisuhde on kummallinen ja kieroutunut asia; miten on mahdollista olla toisaalta niin ärsyttävä ja toisaalta niin ihana? |
|
|
| tämä kartalla pieni musta pilkku herää horroksestaan |
[May. 17th, 2009|10:51 pm] |
| [ | Current Music |
| | Snow Patrol: Play me like your own hand | ] |
If you want to play too, just leave a comment on this post and I'll give you a band. Don't worry, I'll make it one you know and love. You put your ten favorite songs by that band on your lj and challenge others to do the same.
kuuraa antoi mulle Snow Patrolin.
1. Set The Fire To The Third Bar (Anteeksi, olen ilmiselvä.)
2. Chasing Cars
3. Run
4. You Could Be Happy
5. Make This Go On Forever
6. One Night Is Not Enough
7. Signal Fire
8. I Am An Astronaut
9. Chocolate
10. The Planets Bend Between Us
Musiikki on ihastuttanut viime aikoina muutenkin; sitä ei uskoisi, kuinka paljon aikaa voi käyttää Spotifyn tutkimiseen. Ja se löytämisen ilo! Hyvää musiikkia on niin paljon! On vanhaa ja uutta ja unohtunutta ja tekis mieli kuunnella jotain ja kaikkea yhtä aikaa. Ja silti en pääse eroon tavastani jäädä jumittamaan joitain tiettyjä samoja biisejä! Mutta Spotify, se on niin paras. Tämänkin lyhyen tekstin kirjoittaminen on keskeytynyt monesti, koska olen etsinyt ja löytänyt, mm. pianotribuutteja Paramorelle.
Tykkään myös pyörästäni, joka on vihdoin huollettu ja ajettavissa. Ja keväästä, Teho-osastosta (viimeisestä kaudesta ja niistä vanhoista, joita katson dvd:ltä), suklaasta ja siitä, että se yksi on kohta taas täällä. (Lisäksi on asioita, jotka ahdistaa, mutta ei puututa niihin nyt, ne on niitä samoja vanhoja.)
I can't do everything but I'd do anything for you
Can't do anything except be in love with you |
|
|
| olen niin, niin surkea ja säälittäväkin |
[Apr. 21st, 2009|10:14 pm] |
| [ | Current Music |
| | Egotrippi: Ajatus | ] |
Minun piti tänään kirjoittaa tänne siitä, että jonotin tänään ilmaista jäätelöä ja totesin taas kerran, että mm. siinä rehelliset ja reilut ihmiset saa aina kärsiä ja se on niin väärin ja etuilevat pikkunilkit pitäisi kieltää lailla (tai ainakin oikeuden pitäisi tapahtua ja niiden ei pitäisi saada jäätelöä jota ne ei selkeästikään ole ansainnut), mutta en nyt sitten ehtinyt. Kun tuli niin kiire olla aikuinen ja soittaa ihmisille ja kirjoittaa hakemuksia, että moi mä olen tosi kunnollinen ja tunnollinen, antakaa mulle asunto/töitä. Pitäisi päivittää cv ja jään miettimään, että laittaako ja mihin laittaa työssäoppiset, jotka ovat kyllä työkokemusta ja työtä muttei sitten kumminkaan ja jumin ja että minä inhoan tätä. Joten lusmuan, ja kirjoitan tätä samaa valitusvirttä viidettäsataa kertaa, ettei varmasti jää keneltäkään kuulematta, kuinka huono minä olen kantamaan vastuun itsestäni.
Olen yksin ja ahdistunut. Mutta näin sen on kai mentävä.
Jäätelö oli muuten hyvää.
Siis mitä, eikö tuo cv ole itse kirjoittanut itseään sillä aikaa, kun minä teen muuta? Maailmassa on virhe! |
|
|
| your soft skin is weeping, a joy you can't keep in |
[Apr. 3rd, 2009|01:11 am] |
Saatte positiivissävytteisen kirjoituksen sijaan niskaanne siirappia ja yltiöpositiivisuutta. Pyydän anteeksi.
Mutta olen juuri nyt ihan valtavan onnellinen. Syyt ovat moninaiset.
Jesse tuli lauantaina lomalle kahdeksi viikoksi. Oletettavasti se, miksi tämä tekee minut onnelliseksi, ei tarvitse kauheasti tarkennusta ja jätän yksityiskohdat kertomatta. Mutta kumminkin: lusikka on maailman paras paikka ja herääminen aamuisin aiheuttaa vitutuksen sijaan sellaisen mmmmh-nyt-kaikki-on-hyvin-tunteen.
Meillä oli koulussa kaksi näyttöä, ja sain niistä puhtaat, kirkkaat ja tahrattomat vitoset. Tein Finding Nemo -kakun, jota opettajani kehui tosi paljon ja johon itsekin olin tyytyväinen. Myöhemmin kyseinen kakku kirvoitti eräältä kaveriltani myös "parasta kakkua mitä olen syönyt" -kommentin, jonka olen kuullut muuten yllättävän usein. Hei, minä osaan jotain!
Työssäoppiminen alkoi, olen paikassa, jonne oikeasti halusin tosi paljon ja joka vaikuttaa kaikin puolin lupaavalta. Ja siellä on niin siistiä! Sisäinen keittiönatsini huutaa hallelujaa. Koulua on muutenkin enää tosi vähän jäljellä.
Voitin viikko-pari sitten lipun Egotripin keikalle, Kosketuksessa-ohjelman nauhoituksiin Akun tehtaalle, minne pääsi siis 100 ihmistä. Sen piti olla viime torstaina, mutta Knipi oli kipeä ja se siirtyi tälle torstaille. Käväisin siis Ylöjärvellä tänään (tai oikeastaan eilen, nythän on jo perjantai), ja en voi tarpeeksi painottaa kuinka ihana ilta se oli. Nauroin ja hymyilin kasvolihakseni kipeiksi, ne oli niin hyviä, niin hauskoja, niin iloisia ja onnellisia ja niin parhaita. Ja ne soitti Hei pienen, kun pyysin. Oleellista tuossa edellisessä lauseessahan oli siis: "ne soitti Hei pienen" ja "kun pyysin". Sanat ei riitä; oli niin parasta.
Lisäksi Housen kolmas tuotantokausi löytyy vihdoin dvd-hyllystäni, hiukseni ovat punaiset, me mennään Jessen kanssa käymään Lontoossa ja nähdään siellä FotR -sinfonia ja Howard Shore, ja muutenkin elämä on kivaa ja maailma on hyvä paikka ja olen onnellinen. |
|
|
| on tässä ollut ihan tarpeeksi aikaa |
[Mar. 16th, 2009|07:02 pm] |
| [ | Current Music |
| | Matti Johannes Koivu: Kohtaus | ] |
Kai sitä vois taas valittaa, koska muutenhan voisin käyttää tämän ajan hyödyllisesti täyttämällä työhakemusta. Saatan ehkä hieman toistaa itseäni, mutta minä inhoan työnhakemista, olen huono siinä ja lisäksi mua ei yhtään huvita. Epäilen vahvasti, että tämä johtuu niistä kaikista kesistä, jolloin jouduin töihin vähemmän vapaaehtoisesti ihan ilman hakemista. Ei tämä ole laiskuutta, vaan itsesuojeluvaistoa! Tai sitten mua ei vaan huvita kirjoittaa teennäistä kukkua itsestäni yhtään kellekään.
Siis minähän olen todella hyvä työntekijä. Ahkera ja tunnollinen enkä miltei ikinä myöhässä, paitsi sen kerran vuodessa kun nukun pommiin. En lusmua, vaan teen oman osuuteni töistä ja joskus vähän enemmänkin. Noudatan ohjeita mutta osaan ajatella myös itse. Olen mukava ja hauska, tulen toimeen muiden ihmisten kanssa ja toimin hyvin ryhmässä; saatan olla joskus tiukka (mikä saattaa olla tulkittavissa vittumaisuudeksi), mutta aina aiheesta. Olen rehellinen ja oikeudenmukainen ja kaikin puolin ihana; ihannetyöntekijä mihin tahansa firmaan. Olen tehnyt töitä palkattakin! Ottakaa siis hei mut, ette tule katumaan! Minut löytää täältä kotoa, tarjouksia otetaan vastaan.
Olen myös hirveän taitava, siitä näytettä seuraavaksi.
( Kuvitteellisen yrityksen konkreettisia tuotteita. )
Vielä joku päivä kirjoitan tänne jotain positiivista, lupaan sen. |
|
|
| vaivannut oot mua, hereillä pitänyt ja kiusaa tehnyt vain |
[Mar. 12th, 2009|06:21 pm] |
Vitun paska päivä. Olen tällä viikolla herännyt joka vitun aamu siihen vitun lumiauraan, joka aurailee siinä ikkunani alla varmaan ihan vaan siitä ilosta, että voi herättää minut kuudelta aamulla. Yksi tai kaksi aamua ehkä vielä menisi, mutta tämä aamu oli liikaa ja olen koko päivän ollut niin vitun kiukkuinen ettei mitään rajaa.
Mikään ei suju. Näin pahaa unta, ihmiset on idiootteja ja kakkupohjat oli huonot ja kengät meni rikki. En ole vieläkään hakenut töitä, koska olen virallisestikin huonoin työnhakija ikinä. Asuminen on kallista ja tulevaisuus epävarmaa, Warrick kuoli, koko ajan kalvaa kamala ikävä ja minä haluaisin syödä vain suklaata, vaikka yritän vähän vähentää, jotta sopisin mekkooni nätimmin.
Kiukuttaa, kiukuttaa. Maailma on paska paikka ja en jaksa olla yksin ja aikuinen, haluan syliin ja nukkua lusikassa niin pitkään kuin huvittaa. |
|
|
| ja viikko, se vierähtää hitaasti |
[Feb. 10th, 2009|04:47 pm] |
| [ | Current Music |
| | Juha Tapio: Kaksi puuta | ] |
Mitähän jännää sitä kertoisi? Olin bongattavissa telkkarista eilen, kun Teema vihdoin esitti Egotripin Ilta sirkuksessa -keikan. Näytin yllättävän rauhalliselta; olisikohan kameran läsnäolo häirinnyt fanittamistani? Mutta ah, Egotrippi. On ne vaan niin hyviä! Egoilemaan pääsee onneksi taas ensi kuussa, saa liittyä seuraan jos kiinnostaa. (Ja jos haluatte nähdä minut sirkuskeikalla, se on mahdollista vielä nyt sunnuntaina klo 23.55.)
Sain opinnäytetyöni tehtyä, vaikka tekstiosuutta väkersinkin vielä viimeisenä yönä kahden aikaan. Koska käytin työhön aikaani ja sydänvertani, haluan esitellä sen teille mahdollisille ei-facebookkaajillekin.
( Men-nään! )
Tällä hetkellä koulussa kehittelemme omaa kuvitteellista yritystä (siis ihan kurssia varten), mikä on ihan jännää sekin; kun kaksi vanhaa kontulaista alkaa suunnitella, siitä voi syntyä vain nerokkuutta. Smaug-kakkua enemmän ajatuksissa on tosin tuleva sunnuntai, kun lähden käymään Briteissä.
Lomaviikko saa luvan vierähtää yhtä hitaasti kuin tämä sitä edeltäväkin. |
|
|
| et voi odottaa että sulle tuodaan kaikki valmiina |
[Jan. 27th, 2009|07:31 pm] |
| [ | Current Music |
| | Zen Café: Laiska, tyhmä ja saamaton | ] |
Tammikuuni on kulunut lähinnä opinnäytetyön parissa. Nyt homma alkaa olla loppusuoralla, mutta ahdistus kasvaa; siitä on niin pitkä aika, kun on viimeksi joutunut minkäänlaisia suurempia koulutöitä kirjoittamaan, että taitoni ovat rapistuneet olemattomiin. Ei huvita, en halua, en osaa, onko ihan pakko? Miten voikin kirjoittaminen olla näin kankeaa, minunhan piti olla tässä hyvä!
Kunhan tämä on ohi ja alta pois, joudun kohtaamaan sen julman tosiasian, että nyt pitäisi aikuistua. Valmistun keväällä, olen köyhä ja HOAS potkii minut kesän loputtua ulos. On pakko löytää töitä ja uusi asunto, vaikka inhoan hakemista yli kaiken. Tietyllä tapaa on surullista tajuta olevansa laiska paska, mutta ei niin surullista, että lakkaisin toivomasta helppojen ja valmiiden ratkaisujen tippuvan eteeni suoraan taivaasta. Tulevaisuus on ihan liian auki, en ole valmis, antakaa lisää aikaa!
Ahdistaa, ahdistaa, ei minusta ole aikuiseksi. |
|
|
| for the times they are a-changin' |
[Jan. 15th, 2009|10:09 pm] |
|
Teho-osaston viimeinen kausi alkoi tänään, ja itkin koko ensimmäisen jakson läpeensä. On hirveän raskasta luopua ihmisistä, oli ne sitten kuinka fiktiivisiä tahansa. |
|
|
| pata kiehuu, kohta sitä saa |
[Jan. 11th, 2009|12:21 am] |
| [ | Current Music |
| | Fiona Apple: Paper Bag | ] |
Se on täällä! Ei kannata kysyä, miksi jaksan mainostaa tätä; johtuu varmaan siitä valtavasta taiteellisesta panostuksesta mikä siihen omalta osaltani meni.
Noin niin kuin muuten: hei ja hyvää uutta vuotta.
Tein sen 2008-meemin vähän liian ajoissa; siitä ensimmäisestä kohdasta (mitä uutta tein kyseisenä vuonna) jäi puuttumaan: Olin oikeasti liian humalassa ja podin seuraavana päivänä krapulaa (mutta haluaisin korostaa, etten oksentanut missään vaiheessa). On kuulemma lapsellista syyttää muita, mutta oikeasti! Se en ollut minä! En olisi juonut mitään, jos minulle ei olisi tarjottu! Suoraan käteen laitettu lasi!
Nyt poden lähinnä ikävää ja sekin on välillä vähän taka-alalla, kun pitäisi saada opinnäytetyö tehtyä parin seuraavan viikon aikana. Jos ei hetkittäistä ahdistusta ja epätoivoa oteta lukuun, olen suht optimistinen. Se on taas eri asia, olenko sitä vielä sitten, kun pitäisi tehdä itse tuote... |
|
|
| sillä nyt sitä tulee ja nyt sitä saa |
[Dec. 8th, 2008|07:47 pm] |
Se viime kertainen oli väärä hälytys; musiikkivideo tulee tänään, YLE:n Musiikki-tv:stä, joka alkaa tv2:lla klo 23.35. Jos ette halua valvoa, ohjelma tulee tänne klo 21 ja on nähtävissä ilmeisesti koko viikon.
Päivän muita uutisia: tein suklaakonvehteja koulussa ja kävin luovuttamassa verta. Ihan jees, siis. |
|
|
| kohta paukkuu ja rytisee |
[Nov. 28th, 2008|07:32 pm] |
Vähän edelliseen liittyen ja muutenkin:
Vastaa minulle tähän merkintään, niin kerron sinulle syitä, miksi pidän sinusta. Laita tämä sitten omaan journaliisi, ja levitä rakkautta.
Kannattaa muuten jo henkisesti varautua siihen, että se minun cateroima musiikkivideo näkyy toivottavasti ehkä mahdollisesti maanantaina telkkarista ja netitse YLE areenalla, ja jos ei nyt maanantaina, niin jonain toisena. Catering ei kyllä valitettavasti näy videolla, mutta siis, minun (& assareideni, olin niin johtavassa asemassa että minulla oli assareita) ruokkimia ihmisiä näkyy. Ja painoinhan minä savukoneen nappia joissain otoissa. Ja hommasin yhden extran, tosin aika vahingossa. Ja yritin olla häiritsemättä ohjaajaa, vaikka tilillä olikin kuukauden hellyysvaje. Mieletön panostus omalta osaltani siis. (Teki ne muutkin jotain.) |
|
|
| navigation |
| [ |
viewing |
| |
most recent entries |
] |
| [ |
go |
| |
earlier |
] |
| |
|
|
